Maailmassa on kaikenlaisia kolminaisuuksia. Eikä pelkästään uskonnollisia, sillä jo muinaiset pakanakansat tunsivat järkiperäisiä kolminaisuuksia. Länsimaisen ihmisen maailmankuvaan erilaiset kolminaisuudet ovat juurtuneet niin sitkeästi, että ne ovat väkisinkin hieman pyhiä. Jääkiekossa on kolme erää. Filosofien dialektiikassa teesi, antiteesi ja synteesi. Klubilla on bändi, yleisö ja lattia. Aavikossa on kolme jäsentä.

Vuonna 1995 Siilinjärvellä perustettu Aavikko on funktionaalista käyttömusiikkia, sähköisen äänen muotoilua syntetisaattoreilla. Jo kolmatta vuosikymmentä olemassa ollut yhtye on kulminaatio menneiden aikojen retrofuturististen itäblokin syntetisaattoriyhtyeiden, päättäväisesti määräävien rytmien ja tanssimaan piiskaavasti koukuttavien melodioiden utopiasta. Yhtyeen ilmaisun kiteyttää parhaiten jälleen yksi kolminaisuus: melodia, harmonia ja rytmi. Muysic non stop.

Yhtyeen itse musiikkistaan käyttämä termi ”muysic” on kaikessa yksinkertaisuudessaan huumaavan koukuttavaa. Jo kuuden albumillisen verran nauhalle tallennettu ilmaisu saa pauloihinsa kuin viihdeohjelmien logot tai supermarkettien hyllyrivit. Siinä ei kuulu luotto teknologiaan itseensä, vaan halu käyttää elektronista teknologiaa tienä ihmisen sieluun ja sydämeen. Yhtyeen live-esiintymisten tunnuspiirteisiin kuuluu mahdottomuus olla tanssimatta yhtyeen soittaessa – tämän kiteyttää myös keikoilta tuttu yksinkertainen komento: “we play, you dance”.