Pekko Käppi & K:H:H:L on tamperelainen, Suomen folkrocktaivaan nykyhetken kuumin ja kovaäänisin nelikkö. Yhtye perustettiin jouhikkotaiteilijana ja laulaja-lauluntekijänä tunnetun Pekko Käpin Rammat jumalat levyn ilmestyttyä vuonna 2013. Sittemmin yhtye on tehnyt kuusi levyä, saaneet moisista kiitosta sekä kiertäneet planeettaamme ristiin rastiin. Arvostettu englantilainen musiikkijulkaisu kuvaili yhtyettä lauseella: ”T. Rex of Finland”.

Pekko Käpin huhmareeseen on heitetty ilmavaa folk -ilmaisua, bluesin juurekkuutta ja psykedelisvivahteista rockia. Maljamaisessa astiassa hienonnettu lopputulos on ihastuttavaa ja omaleimaisen nerokkaalla tavalla helposti lähestyttävän populaarimusiikin muottiin istutettua kansanmusiikkia. Livenä yhtyeen sointi yltyy helposti jopa hypnoottisesti, kun kepeän hengittävästi etenevät tunnelmat ja huojuvan vaivaton folk- soitanta ajautuu täysin huomaamattasi kuin omaa häntäänsä jahtaavan pillastuneen koiran kaltaiseksi raivokkaana junnaavaksi rock -paasaukseski.

Pohjoista gotiikkaa sekä olevaisuuden mosaaikkipeilimaailman mantramaisia sirpaleita pärskyvät tarinat sulautuvat mitä mainiommilla tavoilla yhtyeen orgaaniseen voimaan, jota ei voi pysäyttää ja joka saa sielusi pikkulinnun tanssimaan.

Yhtyeen kuudes albumi Oli kerran ryytimaassa... julkaistiin 2025.

Pekko Käppi esiintyy sekä soolona että yhtyeensä kanssa.

**

K:H:H:L

‍Tarkennus koskien yhtyeen nimeä. Lyhenteen ”K:H:H:L” keskimmäiset kirjaimet ”H” ja ”H” tulevat sanaparista ”hillittömät hevoiset”. Moiset oliot löytyivät Mikael Agricolan sanakirjan selitysosan liitteenä olleesta runosta, jossa villiintyneet tai suuniltaan menneet hevoset väsyttävät itsensä aina uudelleen.

Näiden sittemmin ”kuolleiden” vikuroivien olioiden ”luut” (eli K:H:H:L -lyhenteen ”K” ja ”L”) ovat eräänlainen runollinen pulloposti ihmiskunnan monille menneille kerrostumille ja sieluille, joka muistuttaa historiamme monitahoisesta usein myös uskomattoman julmasta, brutaalista ja paradoksaalisesta menneisyydestä, joka on aina syntyvä uudestaan. Miten luut voivat kuolla? Kaksoispisteet näyttävät paremmilta kuin pisteet ja ne luovat myös eräänlaista hypnoottista itseään jahtaavaa dynamiikkaa ulkoasuun.

Mahdolliset mielleyhtymät Neil Youngin Crazy Horse-yhtyeeseen tai ”Hulluun Hevoseen” (Tȟašúŋke Witkó, 1840-1877) ovat sattumia.

Myös muut tulkinnat neljälle kirjoitusmerkille ovat mahdollisia.

Tosin, tulkintojen loputtaman moniselitteisyyden ja ratkaisemattomuuden myötä on helpompi pitäytyä kirjaimien ja välimerkkien piirtämässä kauniissa hahmossa K:H:H:L.

‍Yhtye:
Pekko Käppi – laulu, jouhikot
Tommi Laine – kitara, laulu
Nuutti Vapaavuori – basso, laulu
Gilbert Kuppusami – rummut, laulu

‍